Modernilla orjuudella Teittinen tarkoittaa Suomeen tulleiden maahanmuuttajien systemaattista, viranomaisten tiedossa olevaa hyväksikäyttöä. Maahanmuuttajat tekevät Suomessa töitä laittoman huonoilla työehdoilla, koska he ovat velkaa työnantajille ja pelkäävät paluuta kotimaahan. Teittinen kertoo poliisin ja oikeusjärjestelmän jättävän hyväksikäyttötapaukset usein vähäiselle huomiolle. Modernin orjuuden ilmiöön on vaikea puuttua, sillä siitä hyötyy niin moni. Suomalaisen yhteiskunnan voisi sanoa jopa nojautuvan tämän halpatyövoiman varaan. Jo pelkästään Suomen koulutusjärjestelmä säästää merkittävästi, kun uudet päiväkodit ja koulut, kouluruoka ja -siivoajat saadaan halvalla. Vaikka monet asiat ovat parantuneet Teittisen herättämän julkisen keskustelun ansiosta, rakenteellista ja syvään juurtunutta ongelmaa on vaikea ratkaista, ainakaan hetkessä. Kuten Teittinen sanoikin, ratkaisut vaatisivat suuria lainsäädännön muutoksia ja poliittista tahtoa.
Teittinen korostaa tutkivan journalismin roolia toimivassa demokratiassa. Sen tehtävänä on tuoda niitä yhteiskunnan epäkohtia esille, jotka eivät ehkä muuten paljastuisi. Hän ajattelee, että on erittäin tärkeää, että on olemassa journalismin kaltainen valtiosta riippumaton taho, joka tuo yhteiskunnan epäkohtia esille.
Teittisen mukaan Suomessa tehdään monenlaista hyvää journalismia, mutta alalla on huolestuttavia merkkejä, kuten taloudellinen tilanne, joka näkyy esimerkiksi mediatalojen muutosneuvotteluissa. Teittinen mainitsee myös hyvän journalismin tarvitsevan aikaa ja rahaa, mutta hyvä journalismi ei ole kuitenkaan riippuvainen rahoituksesta.
Itse hän on ollut 11 vuotta journalismin alalla aloittaen ensin talous- ja politiikkatoimituksessa. Uutistyön ohessa hän rupesi tekemään tutkivaa journalismia oman kiinnostuksen ja palon takia. Hän korostaa juuri omaa paloaan journalismia kohtaan. Hän uskoo, että kaiken journalismissa voi oppia, paitsi intohimon. Teittinen kannustaa Medialukion opiskelijoita ryhtymään journalisteiksi, koska työ on äärimmäisen tärkeää. Demokratia toimii, kun journalismi saa toimia vapaasti.
Maksim Heinonen, Olli Rönkkö ja Leinu Silomäki
